Syvimmät esteettiset kokemukseni tulevat lapsuudestani. Jotkut työni ovat noiden kokemusten heijastumia. Alkusysäyksenä töiden tekemiselle oli väsätä itselleen jotain mielenkiintoista siitä, mitä olin nähnyt muiden ullakoilla ja näyteikkunoissa, kirjoissa, kellareissa ja kadulla. Halusin luoda ympäristöni uudelleen kopioiden ja keksien. Nyt aikuisena haluan tunnetilojeni materialisoituvan ja ottavan tilansa tässä maailmassa. Joskus olen miettinyt, voiko rakentaa itsensä esineeksi itsensä ulkopuolelle?

 "Kiipeäminen Luuvuorelle" kertoo tyhjyydentunteesta, voimattomuudesta ja vihasta. Koen työni sekä kauniina, että surullisena.

In most of my paintings I illustrate my emotional stages. Some times I paint my plans of where I'm going to paint next time. At their best my paintings feel like a jump to unknown. It takes courage to listen ones inside voice. My installations have always pictured water. Water and air are together a beautiful stage.

 My deepest estetical experiences come from my childhood. Some of my works are reflections of those experiences. I started to paint because I wanted to create something interesting for myself, something which I had seen before at the attics and in display windows, books, cellars and streets. I wanted to create my environment again by copying and inventing. Now, as an adult, I want my emotional stages to materialize and to take their shape in this world. I wonder if it is possible to build myself to an object outside of my body. "Climb to a mountain of Bones" tells about emptiness, anger and lack of strength. I feel my work as beautyful and sad.