 Kivikauden
ihmiset maalasivat kallioon hahmoja ja merkkejä, he toistivat samaa
aihetta, ehkä päälletystekin maalaten. Aiheet liittyivät
heidän elinpiiriinsä ja siinä selviämiseen, he maalasivat
riista- ja metsästyskuvia, kala- ja lintukuvia ja lisääntymiskuvia.
Ajattelen , että kuvani ovat tavallaan myös kalliomaalausta,
niissä keskustelen itseni kanssa ja lähetän viestejä,
kuvat ovat ajatteluani. Se mitä haluan sanoa on tuo hahmo, tuo ryhmitelmä.
Minun elämäni ei ole saalistamisesta konkreettisesti kiinni,
vaan olen sidoksissa ja suhteessa toisiin ihmisiin, joista olen riippuvainen
ja joihin joudun vaikuttamaan elääkseni. Töissäni
voi vertauskuvallisesti nähdä yksilön, joka on sidoksissa
ja suhteissa toisiin, kuvaan joukkoja ja ryhmiä.
Kasvi , eläin ja ihmisolioiden verkostot
asettuvat erilaisiin kokonaisuuksiin töissäni, jolla kuvaan
niiden sidonnaisuutta toisiinsa, kuvista tunnistaa pään, vartalon
ja raajat.
Graafikkona olen aloittanut työskentelyni piirtämisellä,
materiaalina minulla oli lyijykynä, rasvaliitu ja pastellit, kuvasin
ihmiskasvoja ja vartaloita. Vähitellen siirryin käyttämään
grafiikkaa tekniikkanani, jatkoin yhä ihmisen kuvaamista, yleensä
kuvasin yksittäistä ihmistä, kuvasin myös eläimiä.
Tein paljon litografiaa piirtämällä ja käyttämällä
sivellintä. Työskentelyn myötä ihmisen kuvaamiseni
pelkistyi ja ryhdyin käyttämään tekniikkanani akvatintaa,
sokeriakvatintaa, jolloin käytin yhä työskentelyvälineenäni
sivellintä.
Kun teen kuvia, mielessäni on, että haluan lähettää
niiden kautta viestin ja vaikuttaa. Vaikutus on kuva itsessään,
sen sisältämä muoto, rytmi, väri ja harmonia, "miellyttävyys". Samalla pyrin voimakkaaseen tunnevaikutelmaan, ekspressiivisyyteen.
Työskentelytapani on yhdistellä vedoksia toisiinsa, lopputulosta
ei ennakolta tiedä, koska vedosten
yhdisteleminen suo useita vaihtoehtoja lopputulokseen. |
