Kivikauden ihmiset maalasivat kallioon hahmoja ja merkkejä, he toistivat samaa aihetta, ehkä päälletystekin maalaten. Aiheet liittyivät heidän elinpiiriinsä ja siinä selviämiseen, he maalasivat riista- ja metsästyskuvia, kala- ja lintukuvia ja lisääntymiskuvia.

Ajattelen, että kuvani ovat tavallaan myös kalliomaalausta, niissä keskustelen itseni kanssa ja lähetän viestejä, kuvat ovat ajatteluani. Se mitä haluan sanoa on tuo hahmo, tuo ryhmitelmä.

Minun elämäni ei ole saalistamisesta konkreettisesti kiinni, vaan olen sidoksissa ja suhteessa toisiin ihmisiin, joista olen riippuvainen ja joihin joudun vaikuttamaan elääkseni. Töissäni voi vertauskuvallisesti nähdä yksilön, joka on sidoksissa ja suhteissa toisiin, kuvaan joukkoja ja ryhmiä.

Kasvi, eläin ja ihmisolioiden verkostot asettuvat erilaisiin kokonaisuuksiin töissäni, jolla kuvaan niiden sidonnaisuutta toisiinsa, kuvista tunnistaa pään, vartalon ja raajat.

Graafikkona olen aloittanut työskentelyni piirtämisellä, materiaalina minulla oli lyijykynä, rasvaliitu ja pastellit, kuvasin ihmiskasvoja ja vartaloita. Vähitellen siirryin käyttämään grafiikkaa tekniikkanani, jatkoin yhä ihmisen kuvaamista, yleensä kuvasin yksittäistä ihmistä, kuvasin myös eläimiä. Tein paljon litografiaa piirtämällä ja käyttämällä sivellintä. Työskentelyn myötä ihmisen kuvaamiseni pelkistyi ja ryhdyin käyttämään tekniikkanani akvatintaa, sokeriakvatintaa, jolloin käytin yhä työskentelyvälineenäni sivellintä.

Kun teen kuvia, mielessäni on, että haluan lähettää niiden kautta viestin ja vaikuttaa. Vaikutus on kuva itsessään, sen sisältämä muoto, rytmi, väri ja harmonia, "miellyttävyys". Samalla pyrin voimakkaaseen tunnevaikutelmaan, ekspressiivisyyteen.

Työskentelytapani on yhdistellä vedoksia toisiinsa, lopputulosta ei ennakolta tiedä, koska vedosten yhdisteleminen suo useita vaihtoehtoja lopputulokseen.