Työskentelen perinteisellä grafiikan akvatintamenetelmällä ja vedostan työni perinteisen grafiikan tapaan mustalla. Olen valinnut grafiikalla työskentelyn lajikseni, koska pidän siitä, että työ valmistuu vähitellen erilaisten teknisten vaiheiden kautta sekä siitä, että pellille maalaaminen on vapauttavaa, koska työ ei vielä silloin ole valmis kuten paperille maalattaessa. Samoin erilaiset teknilliset sattumukset työskentelyn aikana jättävät jälkensä lopputulokseen.

Akvatintan jäljittelemätön painojälki miellyttää minua. Sitä ei muilla kuvantekemisen menetelmillä saa. Kuvani rakentelen perustyyppisistä "merkitysasennoista" niitä varioimalla ja toistamalla. On sanottu, että työni muistuttavat kalligrafioita tai primitiivisiä piirroksia. Merkkikielelläni haluan kuvata ihmistä yksin, suhteessa toiseen, haluamassa lähelle ja pois, kamppailemassa omasta tilastaan tai yhtenä joukosta kantamassa yhteisiä taakkoja, tai osallistumassa tapahtumien virtaan.

Esikuvinani pidän ekspressiivisen tyylisuunnan taiteilijoita. Omassa tekemisessänikin pyrin käden ilmaisuvoimaan ja fyysisyyteen, johon sokeriakvatinta ja kuivaneula antaa hyvät mahdollisuudet. Töiden mustavalkoisuus on tehokas tuntojen tulkki, sokeriakvatintassa väripinta on eloisa ja hengittävä, jolloin työ ei jää pelkästään mustavalkoiseksi. Joissakin grafiikoissani ja puuveistoksissa mielessäni ovat töitä tehdessäni olleet sotien ja kärsimysten ja vainojen muistomerkit.

Pohjoisessa luonnon läheisyydessä eläminen panee mietiskelemään ihmistä ja maailmaa , näitä ajatuksia kuvaan paitsi akvatintatöilläni. Kesäisin teen maavaluja betonista Hailuodossa. Tunkeudun konkreettisesti maaemon pintaan tekemisissäni, kun kaivan kuvioitani maahan valua varten.