Seison jäällä tuntikausia seuraamassa veden liikettä ja prosessia, jossa se jäätyy ja sulaa taas. Kuuntelen jään ääniä. Rauhallisina päivinä se antaa veden pikku hiljaa syövyttää itseään, synnyttää avoimia alueita massiiviseen pintaansa. Noissa sulaneissa kohdissa vesi virtaa muodostaen kuvioita. Niiden vaihtuva rytmi suhteessa jään hiljaiseen olemukseen synnyttää kiehtovan kontrastin. Dynaaminen energia kohtaa pysähtyneen.

Veden, jään ja lumen rajapinta kertoo pieniä ja suuria kertomuksia muutoksesta. Jään asteittainen sulaminen muodostaa useita eri muotoisia ja vahvuisia pintoja, joiden väleihin vesi löytää reittinsä. Syksystä kevääseen olen seurannut miten aineen olomuoto ja sen vaatima tila muuttuvat olosuhteiden mukaan. Olen siirtänyt nämä tapahtumat ja ajatukset kankaalle, yrittänyt niiden avulla löytää merkityksellisiä värejä ja muotoja.