Muisti on kummallinen järjestelmä. Se saattaa sisältää laajoja ja loogisia kokonaisuuksia, mutta yhtä hyvin pieniä, absurdeja asioita. (kuten esimerkiksi kartta sukulaisuussuhteista ja millainen varpaiden kynsilakanväri jollakin oli juhannuksena.) Minun pohjoinen näkökulmani on juuri samanlainen kuin muisti. Se kuvaa suuria asioita kuten esimerkiksi äidinrakkautta, kotia, onnea, perinteitä, välittämistä, luonnollisuutta. Mutta yhtä tärkeitä muistojen ja tunnelmien kannalta ovat hassut, merkityksettömät yksityiskohdat, jotka ovat painuneet mieleen. Mielestäni kuvauksen kohde ei ole sinänsä arvokas, mutta se muuttuu arvokkaaksi, kun se esitetään tietystä näkökulmasta.

Pohjoinen mieli on jotakin ainutlaatuista ja ikuista. Sellaisenaan se on vain minulle olemassa olevaa ja arvokasta. En edelleenkään osaa määritellä, mitä se tarkasti ottaen on, mutta pystyn kuvailemaan sitä. Tärkeintä minulle on, että tunnen pohjoisen perimän sisälläni ja aion vaalia sitä läpi elämäni.